Olisinpa valmistunut Siwan kassalle

''Ahkera, reipas ja tunnollinen.'' Ai sinäkin?

Turkuun muuttaminen, työpaikan saaminen ja välivuoden viettäminen töitä tehden. Se oli minun suunnitelmani lukion jälkeiselle ajalle.  Elämässä ei kuitenkaan kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. En olisi koskaan uskonut, että työpaikan saaminen voi olla näin vaikeaa. Viiden kuukauden työttömyyden jälkeen, noin 100 hakemusta lähettäneenä, kymmeniin paikkoihin soittaneena ja kaksi työnhakua edistävää kurssia vapaaehtoisesti käyneenä voin vaan todeta: olisinpa valmistunut lukiosta sinne Siwan kuuluisalle kassalle.

 Työstressi. Hoitamattomat tehtävät, pitkät työpäivät, lähestyvä deadline ja inhottavat työkaverit. Kova työnteko ja hektinen ilmapiiri voivat saada stressilevelit kohoamaan pilviin ja mielen masentumaan. Pahimmassa tapauksessa itsensä voi ajaa jopa työuupumukseen asti. Minulla ei ole työstressiä. Minulla ei ole myöskään työuupumusta. Minulla on helvetillinen työttömyysuupumus.

19-vuotias työtön ei biletä keskiviikot, perjantait ja lauantait. Hän ei nauti siitä, että saa joka päivä herätä vaikka kolmelta päivällä ja ainoana aktiviteettina katsoa Netflixiä yömyöhään asti. Hän ei tee niitä asioita, joista sinä haaveilet lomalla tekeväsi. Hän etsii töitä. Elämäni vaikein, stressaavin ja puuduttavin työ on ehdottomasti ollut täysipäiväinen työnhakeminen. Työttömänä oleminen tuntuu siltä, että et ole samalla viivalla kuin muut. Et kuulu mihinkään ryhmään, etkä ole millään tavalla hyödyllinen yhteiskunnalle. Päivät kuluvat parhaimmassa tapauksessa työkkärin järjestämillä kursseilla ja huonoimmassa tapauksessa sängyn pohjalla, kun syitä nousta ylös on se pyöreät 0.

Erityisen vaikeaa minun kohdallani on ollut se, että olen riippuvainen muista. Maksan vuokrani ja ruokani tuilla, enkä itse töitä tekemällä. Tuntuu väärältä saada rahaa siitä, että on työtön. Tuntuu väärältä, että minä saan enemmän rahaa Netflixin katselusta ja mol.fi:n selaamisesta, kuin esimerkiksi joka päivä työelämää lähestyvät opiskelijat. Mielestäni on kuitenkin upeaa, että Suomessa pystyy elättämään itsensä vaikeinakin aikoina. Vaikka kotona kaivaisi vain nenäänsä, tilille tupsahtaa sen verran rahaa, että pärjääminen on taattu. En silti ymmärrä, kuinka joku haluaa vapaaehtoisesti olla työtön. Miten kenenkään ihmisen ylpeys voi kestää sitä, että jättäytyy tahallaan pois työelämästä yhteiskunnan elätettäväksi? Kuinka hullu täytyy olla, että valitsee kotona olemisen työnteon sijasta? Työttömän ''loma'' muuttuu ahdistavaksi arjeksi, josta ei edes viikonloppuisin pääse pakoon.

Siwan kassalla on hienoja tyyppejä. He ovat niitä, jotka ovat onnistuneet näinä vaikeinakin aikoina saamaan itselleen työpaikan ja näin siis pystyvät itse elättämään itsensä ilman muiden avustusta. He ovat niitä, jotka valittiin haastatteluun mahdollisesti monen sadan hakijan joukosta. He ovat niitä, jotka vakuuttivat työnantajalle olevansa hyviä tyyppejä. Paljon parempia kuin ne, jotka ovat vain ''ahkeria, reippaita ja tunnollisia''. He ovat niitä, jotka saivat jalkansa oven väliin ja kerryttävät kullanarvoista työkokemusta päivittäin. He ovat oikeastaan todella onnekkaita.

Seuraavan kerran kun heität hyvän läpän siitä, kuinka lukiosta valmistuu Siwan kassalle, niin muista tämä: Siwan kassa on nykypäivänä ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin työpaikka. Siwan kassalle ei pääse kuka tahansa. Sinne minä olen jo 5 kuukauden ajan yrittänyt päästä taskussani E:n paperit ja motivoitunut asenne. Työttömyysprosentti ei valehtele, Siwan kassallekin on tunkua. Älä siis aliarvioi työtä ja sen merkitystä elämään. Muutama kymmenen vuotta sitten riitti, että oli hyvä tyyppi. Nykyään hyvillä papereilla tai vuosien työkokemuksellakaan ei voi luvata työllistymistä. Ole kiitollinen, jos herätyskellosi soi joka aamu klo 6:00, joudut oikein raahautumaan työpaikallesi ja saat kokea sitä pelättyä työstressiä. Kaikki eivät saa.

-----

Tuli sellanen fiilis, että haluan kirjoittaa tänne blogiin nyt kolmannenkin tälläisen vähän henkilökohtaisemman postauksen ja tällä kertaa aiheena työttömyys. Viimeksi kun kirjoitin aiheesta niin kommenttiboksi suorastaan räjähti ja sain tosi tosi paljon vertaistukea ja tuli heti paljon parempi olo. Tänään ja eilen on ollut vähän mieli maassa tästä työttömyydestä, mutta onneksi kevät on tuloillaan. Kurssilla oon edelleen ja pian pitäis aloittaa mahdollisesti työharjoittelu, mikäli löydän sopivan paikan :) Onneksi pian on kevät ja pääsykokeet ja kaikkea! Sitten voin todeta, että välivuodesta selvittiin ja että tulevia haasteita kohti mennään vahvempana kuin koskaan! Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville, ei oo helppoo mut kaikesta oppii ja hyviä asioita osaa arvostaa enemmän kun on hetken kulkenut sumussa :)